Pienoishuonekilpailun äänestys

Nukkekotiyhdistyksen Elämän jälkiä pienoishuonekilpailuun tuli määräaikaan mennessä 11 työtä. 

Nyt on yleisöäänestyksen aika!

Vaikuttaa voit kommentoimalla tähän alle. 

Kerro, mikä työ on sinun mielestäsi paras?

HUOM! Kommenttisi ei tule näkyviin, se kirjautuu kuitenkin meille, näin äänestys säilyy suljettuna!

Kilpailutöitä kutsutaan näytteille Suuri Snadi -tapahtumaan 5.-6.10. 

Otahalliin Espoon Otaniemeen.

Kilpailutöiden kuvaajien nimet on äänestyksen ajaksi jätetty mainitsematta. Ne julkaistaan yhdessä kilpailutöiden tekijöiden nimien kanssa äänestyksen päätyttyä.

1. Harjulan tilan historiaa Janakkalan Saloisten kylästä ennen sotavuosia. Nuorikko parin puhdetöitä juhannuksen tienoilta. Hilja tikkaa silkkitäkkiä saaduista häälahja kankaista tikkauspuissa.

1

Martti tekee vastoja/vihtoja talveksi ja osa jätetty aitta kammariin kuivumaan leivinuunin putsausta varten. Idean sain aitan parvelta löytyneistä täkintikkauspuista ja vanhoista valokuvista jossa tehtiin talon naisväen kanssa täkkejä yhteistyönä kesäisin. Sekä miesväki puhdetöinään tekivät talvitarpeisiin vastat ja kerput nautakarjalle.

Vastoja käytettiin myöskin leivinuunissa putsaukseen ja kostuttamaan paiston aikana sekä tasoittamaan uunin lämpöä sopivaksi. Kaikki muut tehnyt itse paitsi nuket ja keraaminen kukkaruukku ja sakset ja puukko valmis kuvat kerätty ja tulostettu valokuvauspaperille.

Kirkko on Janakkalan Pyhän Laurin kirkosta. Tikkauspuut on tehty kuvaamalla oikeat ja mallista rustattu kasaan. Samoin käkikello on aitta kammarin seinältä ideoitu mukaan sekä kapiokirstu sinne päin.




2. Työni on mielikuvituksen tuotos hylätystä tehdasrakennuksesta. Tyhjilleen jäämisen jälkeen vandaalit ovat valloittaneet paikan ja luoneet seiniin omat taideteoksensa. Vesi on tehnyt tuhojaan omalta osaltaan rakenteisiin. Kylmän kostea ilma huokuu vastaan sisään astuessa. Ilmassa leijuu kostean betonin ja kellarin tuoksu. Pysähtynyt tunnelma, vain hiekka rahisee sisäänastujan kengissä. 

2

Idean työhöni sain omasta harrastuksestani. Hylättyjen rakennusten kuvaaminen on yksi intohimoistani. Siinä menneen ajan tunnelman aistminen ja rakennusten rappioitumisen kauneus sykähdyttää. 

3. Huoneeni on noin 1:6 koossa oleva tupa. Eletään vuotta 1946 ja nuori leski Inga

miettii raskasta vuottansa. Mies Kaarlo selvisi sodasta, mutta hukkui sitten syysmyrskyssä kalaretkellä.

3

Elämä on jättänyt jälkensä Ingaan ja taloon, joka tarttisi jo remonttia, vähän joka paikka on

vinksallaan. Inga miettii jos keittäisi kahvit ja söisi aamulla paistettua leipää. Talo on rakennettu pääosin kierrätysmateriaalista, puisista pöytätableteista, puusälekaihtimesta ja kierrätyskeskuksesta hankituista "matkamuistoesineistä".

4. Heti kilpailusta luettuani tämä huone alkoi hahmottua: elämän jäljet kuin elämän tahrat... mitä jännittävää seuraakaan meidän maailmastamme, jos se ajan kanssa siirtyy toiseen perspektiiviin? 

4

Jos kahvikuppi kaatuu ja unohtuu pöytälaatikkoon...? Kun yhdet juhlat loppuvat niin toiset alkavat! Kovasti kiehtoo tämä todellisuus kahden aivan eri kokoisen maailman välillä.

5. Elämän jälkiä voi jättää myös luonto tai ihmiset omilla tavoillaan; kun lakataan huolehtimasta ja

hoitamasta ympäristöämme. Palatsi joutui luonnonmullistusten kohteeksi ja tässä yksi sen loisteliaista

huoneista. Kuin ihmeen kaupalla lintuhäkki on jäänyt pystyyn - purki kirjosiipi näyttää löytäneen sen

poikasilleen kodiksi.

5

Olen tehnyt monta perinteistä nukkekotia mutta nyt halusin haastaa itseni tekemään ihan jotain muuta. Styroksia seiniksi, palanen finnfoamia lattiaksijs kattoon mikä-lie levy. Liimaa, maalia, paljon

mielikuvitusta ja retki aarrelaatikolle! Tämän pienoishuoneen tekeminen oli todella antoisaa ja mukavaa.

6. Kesän aikana pyörittelin mielessäni pitkään, mikä olisi näkemykseni "Elämän jäljistä". Sitten mökillä idea valkeni! Saunominen kahdestaan oli niin erilaista kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin kahden-kolmen lapsen kanssa niitä elämän jälkiä kertyi saunaan ihan eri tavalla. Sauna on mukaeltu versio omasta mökkisaunastamme ja siellä olleista/olevista tavaroista ja varusteista.

6

Ulpukoita meidän rannassa ei ole mutta ne tulivat mukaan omista lapsuusmuistoista. Kiuas, muuri ja vesipata on tehty jätemateriaaleista. Muuri on pinnoitettu maalatulla hiekkapaperilla (maalia ei kannata hieroa pintaan sormella, jollei halua hiottua sormenpäätä, ups!) Lauteet, ritilä ja penkit ovat erilaisista askartelutikuista. Muovivadit tuottavat päänvaivaa mutta ryönälaatikosta löytyi muutama "kakkukoristekenno", jotka maalasin sisäpuolelta, jotta ulkopuoli jäi kiiltäväksi. Ja mikä tuuri löytää kangaskaupasta juuri oikeanväristä materiaalia pelastusliivin tekoon! 

7. Teimme pojallemme syntymäpäivälahjaksi Room boxin hänen huoneestaan. 

Teimme muistoja hänen elämästään, elämän jälkiä.

Huoneessa on Vanhanmummon tekemä villatakki, isoäidin tekemä 

villapeitto, mummon tekemä ristipistotyyny, isän tekemä heinätuoli ja 

äidin tekemä tilkkusängynpeitto.

7. 

Huoneesta löytyy pojan harrastusvälineitä: salibandy, sulkapallo, 

laskettelu ja luistelu. Herkutteluun on hänen suosikit: hampurilaisateria ja vihreitä kuulia.

Hänen elämän saavutuksia ovat mitalit ja ylioppilaslakki. Kaikki tuotteet olemme tehneet itse.

8. Kilpailutyöni "Elämän jälkiä" on toteutettu itselleni mieluisimmalla mittakaavalla, 1:48. Pohtiessani kilpailun teemaa, tuli mieleeni lapsiperheen koti, jossa elämän jälkiä todella riittää, eikä ideoita ja inspiraatiota tarvinnut etsiä omaa olohuonetta kauempaa. Eläminen ja oleminen perheen kesken keskittyy meillä tosi paljon olohuoneeseen, joten valitsin kodin huoneista juuri sen toteutettavaksi. Arjen huiskeen keskellä tavarat jäävät helposti levälleen ja hommat puoli tiehen. Sekasotkua on mukava puolustella sillä, että tässä kodissa keskitytään elämiseen, ei jatkuvaan siivoamiseen . "Kaikki hyvin, kaikki kesken", kuten joku on sanonut.

8

Kilpailutyön huone on lapsiperheen olohuone, jonka asukkaat ovat juuri menneet pois tilasta. Perheen lapset ovat poikia ja jo koululaisia tai melkein, ei enää ihan pieniä kuitenkaan. Perheen isä on pelannut jääkiekkopeliä poikien kanssa keväällä MM-kisojen aikaan. Kesän mittaan peli-into on laimennut, mutta peli lojuu edelleen lattialla. Äiti tykkää sisustamisesta, mutta se on jäänyt vähemmälle viime aikoina. Puhdas pyykkikin on jäänyt koppaan odottamaan kaappeihin laittoa. Huoneessa asuu onnellinen perhe, joka ei pienestä sekasotkusta säikähdä.

Huone kaikkine irtaimistoineen on minun tekemää, vain pienet piirustukset ovat poikieni Veikon ja Valton piirtämät.

9. Minulla oli päästä hajonnut nukke, jonka on tehnyt ystäväni Erja Mikkola. Sidoin pään ja siitä lähti tarina: 

9

Lempi on sota-ajan lapsi Karjalasta, syntynyt 1926. Evakkona tullut ja Einon kanssa eli lapsettomana hyvän elämän. Leskenä pitkään, asui yksikseen. Lonkkavikaa ja huimausta, joten rollaattori oli tarpeen. Eräänä aamuna horjahti lyöden päänsä sängyn tolppaan. Verissäpäin sitoi haavan, meni makuulle lepäämään. Yksin pitkään huoneessaan menehtyen aivoveritulppaan. Yksinäinen vanhus, jota kukaan ei kaivannut. Lempin muistoa kunnioittaen.

Peitto: Anna Wegelius
Rollaattori: Jaana Nykvist-Pekkarinen

Ryijy: Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula

Muu itse tehtyä ja kirpparilta löydettyä

10.

Olen ideoinut ja valmistanut tähän 'tilaan' kaiken itse ja kaikki on tehty juuri tähän työhön liittyen. Lattian tein ohuista puurimoista, pala palalta kooten lattiaan, hioin ja lakkasin pariin kertaan. Huonekalut ja listat tein balsasta, pahvista sekä palmunlehdestä. Maton olen kutonut itse ohuenohuesta puuvillalangasta, mieheni tekemällä minikokoisella kudonta- alustalla.Taulut ovat kopioita omasta maalauksesta ja piirroksesta.Työpöydällä on julkaisemani lastenkirja, josta tein nyt tähän työhön minikokoisen version.Työpöydällä on myös piirustus, joka on kopio tyttärentyttäremme Neetan (9v) työstä. Valaisimet olen valmistanut ja ideoinut kaikki itse.Tilan kirjahyllyn kirjarivi on kuvattu kotimme kirjahyllystä. Vanhasta, pienestä putkiradiostamme (Luxorita) valmistin pienen kopion. Nuket olen tehnyt itse ja erityisesti tähän tilaan suunnitellusti. Nukkeja teen jatkossakin, mutta nämä ovat ihan uniikkeja, eli toisia samanlaisia ei tule. Ikkunasta avautuva näkymä on omasta puutarhastamme kuvattu.

Sähköistys on piilotettu LED-valonauha.Tilan päällystin ulkopuolelta ruskealla nahkapaperilla. Tilan ja sen tuotteiden sekä nukkien kokoa olen mallannut 1:18 koolle.

10

Tämän 'Elämän jälki' työni nimi on 'Tyttöjen päivä' Tilaan liittyvä tarina:

Mummon ja ukin lapset ovat jo muuttaneet omilleen ja niinpä mummo sai yhden vapaituneista huoneista harrastuksilleen. Mummon haaveista ja suurelta osin ukin toimesta huoneesta kehkeytyikin todella käytännöllinen ja kotoinen 'mummon kammari'.Tänään mummo on saanut tyttärentyttären luokseen viettämään kahdenkeskeistä 'tyttöjenpäivää'. Heilllä on ollut tapana pitää 'tyttöjenpäiviä' milloin missäkin merkityksessä esim. vaikka shoppailun merkeissä, mutta nyt tätä päivää vietetään mummolassa. Ensin ollaan ulkosalla, katsellen ja tutkiskellen puutarhan ihanuuksia. Jossain vaiheessa on istuttu pihakeinussa rupattelemassa ja syöty siinä jäätelöt. Sisälle tultua on hieman höpsötelty tyttöjen tapaan ja muun muassa lakattu kynnet. Mummo on järjestänyt tälle päivälle vielä pienen yllätysenkin. Hän on hankkinut tytölle niin mieleisiä paljettituotteita. Hän osti tossut heille molemmille ja tytölle vielä lisäksi paljettivyönkin.

Mummon kammarissa päivän touhut jatkuvat. Mummo kutoo lempituolissaan pientä puseroa. Tyttö touhuaa omiaan työpöydän ääressä. Hän piirteli keppihevosistaan kuvia ja haeskeli jotain googlesta mummon pikkunäppärällä tabletilla. Työpöydällä on myös lastenkirja, jonka nimi on 'Pieniä hetkiä ikimuistoja'. Kirjan viehättävät kuvat ja kerronta virittävät keskustelua tytön ja mummon kesken. Keskustelutuokiosta muodostuukin sitten mukava ja lämminhenkinen, paljon tärkeitä asioita sekä mukavia muistoja tuleekin sitten kerrotuksi puolin ja toisin. Ukki on touhunnut tovin keittiössä ja kutsuukin nyt 'tyttöjä' syömään. Tässä vaiheessa he toteavat, että heillä on ollut keskenään taas kerran todella ihana 'tyttöjenpäivä'.

11. Uunon keittiö

Tässä keittiössä asuu Uuno. Vaimo on lähtenyt ja Uuno näyttää olevan ihan kadoksissa. Tavaraa kertyy kaikkialle muualle paitsi kaappeihin, eikä siivoamisestakaan näytä tulevan mitään. Kasat ryöstäytyvät jo lattiallekin ja liikkuminenkin alkaa olla vaarallista. Eikö hän saa edes mattoa suoristettua? Miksi vanhat lehdet on tuotu keittiöön? Kukka kuihtuu ja ruuat pöydällä homehtuvat kohta. Täällä tarvittaisiin nyt kipeästi apua!

11

Olisikohan idea tähän työhön löytynyt katsoessani askartelutilaani, näyttää välillä kovasti samanlaiselle. Pientä tavaraa on kertynyt aivan liikaakin, joten tämä työ sopi hyvin niiden käyttämiseen. Sirkka Vesterisen käsistä on syntynyt monet tavarat hyllyille ja tasoille.